Kun maailma valkenee

Minulla tulee aina aamusta mieleen (kun olen vähänkin hereillä ja ajatellut) äitini sana parsi "Nukuttua yönyli kaikki näyttää paremalta". Siis tämä liittyy siihen, että jos sinulla on ongelma ja stressaat paljon niin et pysty pääsemään sen yli, mutta kun nukut käyt mielesi sisällä koko jutun nukkuessa ja aamulla se ei enää stressaa niin paljon. Tietenkään tämä ei päde kaikkeen, mutta se on hyvä neuvo moneen asiaan ja päätökseen. Ainakin minulle se on ollut hyvä neuvo tähän päivään menessä.

Nyt on minulla kulunut miltein 5 kuukautta, mikä tarkoittaa sitä, että minun paketti rahat salon nokialta alkaa huveta ja näyttää huonolta. Varsinkin nyt kun tämä kuukausi on alkanut ja ei ole sata prosentin varmuutta siitä milloin ihana metalli liitto antaa minulle ensimmäiset rahat. Siihen voi kestää vielä kauan ja minä en tiedä varmaksi onko minulla edes maksaa ensi kuun vuokraa. saatika miten sitten loppujen lopuksi elään ensi kuun jos saan vuokran maksettu.

Tosin tälläistä se on varmasti tällä hetkellä aika monelle, kun työt on piilossa ja ihmiset ei oikein tiedä mitä tekee. Uskon, että niin sanottu laskusuhddanne oikeasti iskee tänä vuonna sen todelliset kynnet yhteiskuntaamme ja vasta tämän ja ensi vuoden jälkeen alamme nousta pikku hiljaa ylöspäin omille jaloille taas. Tosin toisten jalat on sillä välin kuolleet ja ei niihin ei voi siitten nousta. Voimme vain siis toivoa, että me itse emme kuulu tähän kastiin.

Elämän mielenkiintoisia totuuksia on se, että me emme oikeastaan tiedä mitä milloinkin tapahtuu ja valitettavasti usein se ei ole kovin mukavia asioita mitä ympärillä tapahtuu. Silti on pakko ajatella, että kun maailmassa on isoja kriisejä ihminen katsoo syvälle omaan sieluun ja löytää sen hyvyyden mikä meissä kaikissa on ja ojentaa auttavaa kättä. Niin kuin olemme nähnyt monesti viime aikoisissa tapaturmissa esim.

Jos sallin itseltäni niin menen pienelle sivuraiteille, koska liian vakavat ajattelut aina on pahasta suuremmissa mitakaavoissa. Olen kokenut muutaman viikon sisällä mielenkiintoisen asian. olen siis ymmärtänyt mitä voisin oikeasti vakavasti tehdä (olen jo 28 niin oli jo kai aika). kun ajattelen omaa elämää ja vapaa-aikaa (tällä hetkellä sitä on AIKA paljon) ja miten kulutan sitä niin voin vain miettiä mikä minua kiinostaa. Kun nykyään kuutentelen peleistä keskustelevia ihmisiä, katson lehtiä peleistä ja itse pelaan niin miksi ihmeessä en voisi jossain mallin tehdä koko jutusta ammattia. Tämä on itsestään selvyys kai siksi koska olen aina ollut niiden parissa... Tosin hankalin asia on, että teen sitä tai tota niin kaikki se vaatii opiskelua ja se taas vaatii aikaa. En minä ainakaan nuorru, mutta on kai hyvä löytää jotain mitä haluaa tehdä ja jotain missä tahtoo kehittää itseään. Tosin ei voi lyödä mitään kiveen. näkee sitten mitä minustakin tulee.

Näin lopuksi tahdon itselleni jos en muille sanoa:
Vuosi voi olla uusi, mutta silti sama tuuli puhaltaa.
Suunta voi olla uusi, mutta silti saavumme aina samaan paikkaan.
Uskomme uusiin asioihin, mutta silti vanhat asiat meitä vahvistaa.
Muutumme, koemme ja luomme uutta elämää, mutta silti se on sama polku jota olemme jo astuneet.

Toivon, että me kaikki voimme kulkea samoja polkua ja kokea aina onnemme uudelleen. Uusi vuosi, uudet kujeet.